Tällä kertaa olikin minun vuoroni kirjoitella tänne. Olen Suvi ja toimin tällä hetkellä Ninnin äitiyslomasijaisena maanantain urban-ryhmille. On ollut tosi hienoa päästä mukaan Vinhan toimintaan ja huomata kuinka huippu meininki täällä on! Saa itsekin lisää inspiraatiota, kun ympärillä on uusia kollegoita.
Syksy on edennyt ihanasti tanssin vinhasta nauttien. On ollut ilo nähdä, kuinka motivoituneita ryhmät ovat olleet. Painotan tunneillani hyvää asennetta. Joka kerta opetellaan ja opitaan uusia liikkeitä, mutta jos asenne puuttuu, vie se paljon pois omasta tekemisestä.
Asenne edellä tekeminen on kuitenkin monelle haastavaa. Etenkin meille tanssijoille, joilla itsekriittisyys on usein huipussaan. Kun koreografiassa tulee nopeampi tai vaikeampi liike tai ohjaan freestyle-harjoitteen, monta kertaa ensimmäinen lause oppilaan suusta on: ”mä en osaa” ”mä en opi” tai ”mä en keksi mitään”. Jos toimisi näiden ajatusten mukaan, lopputulos on mitä luultavimmin, ettei osaa, opi tai keksi mitään.
Olen tunneillani nostanut näitä asioita esiin oppilaideni kanssa. Välillä sitä yllättyy, miten epäkannustavasti puhuu itselleen. Mitään estettä uuden asian oppimiselle ei ole, kun vain tekee, vaikka aluksi ei menisikään ihan putkeen. Lupaan, että kun aidosti yrittää niin silloin kyllä oppii. Usein näiden epäkannustavien ajatusten takana on jännitys. Meitä jännittää mitä muut ajattelevat. Mitä jos näytänkin naurettavalta, kun kokeilen tätä. Se on inhimillistä. Luultavasti salissa on muutama muukin, jota jännittää.
Kyse on kuitenkin tanssitunnista. Me olemme kaikki siellä oppimassa. Oppimiseen kuuluu myös hetkiä, kun on ihan kysymysmerkkinä. Niinä hetkinä olisi huippua, jos sisäinen puhe sanoisi edes kuiskaten: ”sä pystyt, sä opit, sä keksit”. Paras juttu on se, että itselleen voi oppia puhumaan kannustavammin.
Seuraavan kerran, kun tunnilla tulee tilanne, kun ollaan uuden asian äärellä tai kerrataan sitä, joka on just sulle erityisen haastava, kokeile kiinnittää huomiota omiin ajatuksiin. Onko olosi stressaantunut ja jännittynyt, mikä saa sinut puhumaan itsellesi epäkannustavasti? Mitä jos sä päätätkin jo ennen kuin astut tanssisaliin, että tänäänkin mä onnistun. Se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi helppoa. Onnistuminen on pieniä asioita. Jes tänään mä sain tässä kohtaa jalat oikein, ensi viikolla lisään kädet!
Opettajana olen salissa kannustamassa kaikkia oppilaita onnistumiseen. Autan huomaamaan ne pienetkin onnistumiset ja lupaan, että niitä tulee, kun tekee parhaansa. Toivon, että opimme olemaan armollisempia itsellemme ja antamaan aikaa oppimiselle. Saa jännittää. Se ei tarkoita, etteikö pystyisi kehittymään ja olisi upea tanssija.
Tsemppiä kaikille syksyyn!
