Tähän mennessä kulunut vuosi 2020 on ollut tanssiopistollemme äärimmäisen tavaton. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Vinhalle kauan odotetun taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaiseen valtionosuuteen oikeuttavan luvan vuoden 2020 alusta lukien. Koronaviruspandemia kuitenkin pysäytti opiston lähiopetuksen maaliskuussa ja opetusta jatkettiin etäyhteyksin eristyksissä kotona – täällä Uudellamaalla jopa kokonaan muusta Suomesta. Kevätlukukausi päättyi poikkeusoloissa eduskunnan valmiuslain alla. Kesällä Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Vinhalle avustusta tukemaan taiteen perusopetuksen jatkuvuutta ja vahvistamaan edellytyksiä järjestää taiteen perusopetusta edelleen. Avustusmyöntötiedotteessa tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen toteaa, että merkityksellisen harrastustoiminnan on tärkeää saada jatkua poikkeusoloissa ja niiden yli, sillä tutun harrastuksen avulla on myös mahdollisuus irrottautua ympäröivästä tilanteesta ja keskittyä mieluisaan tekemiseen.
Samoja mietteitä tanssimisesta toivat esiin toukokuun tanssinpäivän videossa oppilaamme Elsa, Inka, Janika, Pihla ja Ruut yhdessä opettajansa Ainon kanssa: He kertovat, kuinka tanssiminen tuntuu vapauttavalta ja tärkeältä osalta identiteettiä. He sanovat, että vaikka tanssii yksin, tuntuu kuin tanssisi muillekin samaan aikaan, ja että tanssiminen tuntuu vapautumiskeinolta stressaavien tilanteiden kohdatessa. He kuvailevat, että tanssiminen voi tuntua jopa siltä kuin lentäisi keholla ilman halki, ja siltä, että tanssiminen tuntuu siltä kuin ilmavirta tunnustelisi kehon jokaista osaa. Tanssiminen tyhjentää mieltä ja auttaa unohtamaan kaiken muun. He kertovat, että tanssiminen tuntuu inspiroivalta, rentouttavalta, ihanalta ja vapauttavalta.
Ensi lukuvuonna 2020-2021 opiston teemana on Tanssi sanoissa!. Teema jatkaa tanssiin kiinteästi liittyvien ympäröivien yhteyksien pohtimista viime lukuvuoden OPS-spektri. Tanssi kuvassa! –teeman jälkeen. Viime lukuvuonna opettajat ja oppilaat syventyivät tanssin visuaalisuuden havainnointiin niin uuden opistokohtaisen opetussuunnitelman käyttöönottoon myötä kuin tanssin ja kuvan välisiä monimuotoisia suhteita pohtien. Tulevana lukuvuonna huomio siirtyy Tanssi sanoissa! -teeman myötä tanssin verbaalisiin yhteyksiin: Sanat, tarinat ja tekstit tanssin innoittajina tuntuvat erityisesti nyt, vallitsevan maailmantilanteen keskellä, hyvin olennaiselta kytkökseltä. Tanssista puhuminen, tanssin analysoiminen, tanssimisesta kirjoittaminen tai oman tanssikokemuksen sanoittaminen tuovat meitä kenties lähemmäs niin itseä kuin toisia. Sanoissa on hyvä hyppysellinen toivoa tulla ymmärretyksi täydemmin.
Tanssiminen on kokemuksellista, eikä kaikkea voi tai tarvitse tavoittaa sanoin. Joskus taas joku toinen voi sanoittaa jotain kokemustaan niin, että se tuntuu myös itsestä omalta – sellainen yhdistää. Olen miettinyt, mitä olen itse kaivannut tanssista ja tanssimisesta. Sitä ei ole ollut helppo nimetä tai asettaa sanoiksi. Koetun koronakevään aikana minusta tuntui, että jopa luonto kangistui paikoilleen ja alistui odottamaan parempia aikoja, pidättelemään kevään vihreää. Kun vihreys lopulta puhkesi, tuntui siltä kuin olisi voinut alkaa hengittää vapaammin. Tajusin, että olen kaivannut sitä, että saan hengittää ja haukkoa happea myös tanssien, vetää tanssia sisään keuhkoihin ja puhaltaa sitä palkeitten täydeltä ulos. Kun Ainon ryhmä kertoi, miltä tanssiminen heistä tuntuu, ilahduin, kun tajusin, että minäkin tunnen samoin. Minustakin tanssiminen tuntuu ihanalta ja inspiroivalta ja siltä, että ilmavirta tunnustelee koko kehon pintaa! Kiitos, kun rohkenitte kertoa ääneen – meitä muita samantapaisin ajatuksin lienee tanssiopistollinen täällä luoteisella Uudellamaalla.
Maailmanlaajuinen kriisi, rajoitukset ja jokamuotoinen etäily ja sen vaatimat, vaativatkin, digiloikat ovat herättäneet meissä kaikissa varmasti monimuotoisia tunteita. Uusien varotoimien ja rutiinien oppiminen vaatii toistoja, ja uusien asioiden omaksuminen saattaa uuvuttaa. Vaikka tautitilanne on Suomessa tällä hetkellä suhteellisen hyvä, emme voi unohtaa perusvarotoimien merkitystä tanssitunneillakaan. Olisipa ilo tanssia kuten ennenkin, ilman omituiselta tuntuvia turvavälejä, koskettaen ja lähellä. Tiedämme kuitenkin kaikki, että nyt on tärkeää pitää huolta itsestä ja toisistamme, olla yhdessä vastuullisia. Kenties me tänä lukuvuonna löydämme sille, mikä yhteisessä tanssikokemuksessa jää nyt muutoin vähemmälle, sanoja, ja niistä sanoista edelleen uudenlaisia tanssiväyliä.
Rohkeutta ja ripaus sanoja jokaiselle tulevaan tanssivuoteen!
Saara
Rehtori
