Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu aloitettiin Tanssiopisto Vinhassa noin viisi vuotta sitten. Tanssiopistossa havahduttiin siihen, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu olisi periaatteessa pitänyt aloittaa jo muutamaa vuotta aikaisemmin ja asia haluttiin korjata pikimmiten. Ensimmäiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat olivat nykyisiin verrattuna hyvin yleisluontoisia ja asioiden kehittämisessä lähdettiin maltillisesti liikkeelle.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu pohjaa tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, jotka velvoittavat koulutusta järjestäviä oppilaitoksia edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti. Tasa-arvolain tavoitteena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Yhdenvertaisuuslain alle taas kuuluvat kaikki muut syrjintäperusteet (ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ay-toiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy).
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus Tanssiopisto Vinhassa
Viime vuosina tanssiopiston toimintakulttuuria ja toiminnan rakenteita on tarkasteltu kriittisemmällä silmällä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma on laajentunut kattamaan monia eri osa-alueita tanssiopiston toiminnassa. Tarkastelun kohteena on ollut niin tanssinopetuksen yhdenvertaisuus, opetussuunnitelma, opetus ja esiintymistilojen esteettömyys kuin viestinnän saavutettavuus ja tavoittavuus. Tanssiopistolla tehdään pitkällä tähtäimellä töitä sen eteen, että kenenkään ei tarvitsisi jäädä tanssiharrastuksen ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sähköpyörätuolilla kulkeva vanhempi pääsisi tuomaan lapsensa tanssitunnille tai muunsukupuoliselle nuorelle olisi sukupuolelleen sopivat pukeutumistilat toimipaikasta riippumatta. Tanssiopiston toiminta ei ole täysin yhdenvertaista eikä saavutettavaa, mutta matkalla ollaan.
Tehdessäni pohjatyötä tätä blogitekstiä varten selasin tanssiopiston aiempia blogitekstejä ja koitin laskea, kuinka moni niistä liittyy jollain tapaa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Pelkästään otsikoita selatessani tajusin, että aika moni tanssinopetukseen liittyvä teema linkittyy yhdenvertaisuuteen. Siihen, että kaikilla olisi tanssitunnilla hyvä olla, tanssia ja oppia uutta. Ja siihen, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle vaan saisi kokea kuuluvansa porukkaan, oli millainen tahansa.
Miksi näistä asioista puhutaan?
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus voivat tuntua etäisiltä asioilta, jos niiden ajattelemiseen ei ole erikseen ottanut aikaa tai jos ne eivät kosketa itseä vähemmistöstatuksen tai syrjintäkokemusten kautta. Ihmisille, jotka ovat vähemmän etuoikeutetussa asemassa, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvien teemojen pohdinta ei usein ole valinta vaan elämän asettama pakko.
Yhteen tai useampaan vähemmistöön kuuluvat ihmiset elävät usein jatkuvasti vähemmistöstressin kanssa. Vähemmistöstressi tarkoittaa pitkäaikaista kroonista stressitilaa, mikä syntyy esimerkiksi ympäristön ja toisten ihmisten ennakko-oletuksista, toiseuden ja erilaisuuden kokemuksista sekä kiusaamis- ja syrjintäkokemuksista. Kokemustensa vuoksi ihminen elää jatkuvasti varuillaan ja kenties tiedostamattaan valmistautuu koko ajan seuraavaa ulossulkevaa kokemusta varten. Tämä kuluttaa psyykkisiä voimavaroja.
Esimerkkejä vähemmistöstressiä aiheuttavista tilanteista:
1) Muunsukupuolinen nuori on aloittamassa tanssiharrastusta ja tulee ensimmäiselle tanssitunnille. Häntä pelottaa, että joku väärinsukupuolittaisi häntä. Väärinsukupuolittaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kutsuu muunsukupuolista henkilöä tytöksi.
2) Pukuhuoneessa keskustellaan siitä, kuka tykkää kenestäkin omalla luokalla koulussa. Tyttö miettii hiljaa mielessään, uskaltaisiko kertoa, että on ihastunut toiseen tyttöön eikä poikaan niin kuin muut.
Vähemmistöstressiä on vaikea poistaa kokonaan, mutta sitä voi koittaa vähentää. Esimerkiksi aktiivinen viestintä saavutettavuustiedoista, turvallisemman tilan periaatteiden noudattaminen ja viestintä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöstä vähentävät epävarmuuden kokemuksia ja luovat turvallisempaa ja saavutettavampaa tanssiharrastusta.
ArtsEqual -hanke taiteen esteitä tutkimassa
Vähemmistöstressi on vain yksi esimerkki asioista, jotka voivat estää tanssiharrastukseen osallistumisen. ArtsEqual -tutkimushankkeessa (2015–2021) tutkittiin keinoja tunnistaa osallistumisen esteitä taiteessa ja taidekasvatuksessa. Hanke oli viiden yliopiston ja tutkimuslaitoksen tutkimushanke, jonka tapaustutkimukset kattoivat useita taidealoja ja lisäksi museotoiminnan. ArtsEqual on ensimmäinen hanke, jossa on pyritty kehittämään ratkaisuja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista estäviin ongelmiin valtion taide- ja taidekasvatuksen palveluissa.
Hankkeessa tunnistettiin kolme taidejärjestelmän ylläpitämää eriarvoistavaa mekanismia: (1) etäännyttäminen, (2) pois sulkeminen ja (3) hierarkkisuus. (1) Etäännyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että taiteen pariin hakeutuu, valikoituu ja aktiivisesti valitaan jo valmiiksi hyväosaisia. Muut jäävät toimintakulttuurin ulkopuolelle ja myös taiteen asiantuntijat etääntyvät taidekentän ulkopuolisesta kulttuurista.
Pois sulkeminen liittyy kyvykkyysajatteluun. Siinä ihmiset, jotka eivät mahdu kyvykkyysnormiin esimerkiksi kehon rakenteensa, hienomotoriikkansa tai aistiensa toiminnan takia jäävät taidetoiminnan ulkopuolelle. Hierarkkisuus taas näkyy siinä, että taidealan asiantuntijat määrittelevät ja säännöstelevät taidetta ja taidekasvatusta kuluttajille sekä oletetuille erityisryhmille. He myös määrittelevät taiteen laadun, jota muiden tulee tavoitella päästäkseen lähemmäs taiteen sisäpiiriä eli eliittiä.
Tanssinopettajana tunnistan nämä kaikki. Tanssiopisto Vinhassa on rakenteita, joilla koitetaan purkaa etäännyttämistä ja poissulkemista. Vapaa oppilas -järjestelmällä ja maksualennuksilla puretaan taloudellisia esteitä ja tanssitunneille saa ilmoittautua kuka tahansa ilman pääsykokeita. Tanssia viedään myös tanssisalien ja perinteisten esiintymistilojen ulkopuolelle. Tanssitunneilla ei ole luokkapukuja ja tanssinopetuksen tavoitteisiin vaikuttaa jokaisen oppilaan omat lähtökohdat ja kiinnostuksen kohteet.
Toisaalta nykyisellä rahoitusjärjestelmällä taloudellisia esteitä ei pystytä jokaiselta poistamaan, viestintä ei tavoita kaikkia tanssista kiinnostuneita ja opetussuunnitelman määrittelemien tanssilajien hienomotoriikkavaatimukset tulevat tanssitunneilla vastaan, muutamia rakenteellisia esteitä mainitakseni. Myös hierarkkisuuden purkaminen vaatisi aktiivisempaa työtä ja yhteisöllisempää suunnittelua.
Eriarvoistavista rakenteista irti ja kohti unelmaa
Koen itse yhdenvertaisuusahdistusta, kun ajattelen heitä kaikkia, jotka jäävät tahtomattaan nykyisen taidekasvatuksen ulkopuolelle. Mitä siis voimme tehdä?
ArtsEqual -hanke tuotti vuonna 2018 toimenpidesuosituksen Saavutettavuus ja esteettömyys taiteen perusopetuksen lähtökohtana. Toimenpidesuosituksessa on hyvin käytännönläheisiä ehdotuksia ja pohdintakysymyksiä, joiden kautta oman oppilaitoksen toimintaa pystyy arvioimaan ja kehittämään. Toimenpidesuosituksen mukaan taiteen perusopetuksen on:
- Otettava huomioon opetuksen saavutettavuus ja esteettömyys kaikessa päätöksenteossa, strategisessa työssä ja opetuksen kehittämisessä
- Varmistettava oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien ajantasaisuus
- Huolehdittava, että oppilaitokselle on tehty saavutettavuus- ja esteettömyyskartoitus
- Lisättävä hallinto- ja organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä
- Tarjottava riittävästi täydennyskoulutusta opettajille
Tanssiopisto Vinhassa ollaan siis jo hyvässä vauhdissa oikealla tiellä! Suunnitelmia päivitetään, saavutettavuuskartoitukset on juuri tehty ja täydennyskoulutusta järjestetään henkilökunnalle. Matkaa ja tehtävää silti riittää. Tanssiopiston seuraava tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma laaditaan kolmeksi vuodeksi, jotta tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pystytään edistämään pitkäjänteisemmin. Isommat tavoitteet saadaan pilkottua osatavoitteisiin, jolloin kehitystyö helpottuu tanssiopiston arjen kiireiden keskellä. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole koskaan täysin valmiita, vaan niiden toteutumisen eteen tulee tehdä jatkuvasti töitä.
Minulla on unelma taidekasvatuksesta, joka on aidosti saavutettavaa kaikille. Haastan kaikki taidekasvatusta tarjoavat tahot mukaan matkalle kohti unelmaa. Pienin, mutta varmoin askelin kuljemme sitä kohti!
Lähteet:
ArtsEqual: Tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana (2021)
Toimenpidesuositus:
ArtsEqual Policy Brief 1/2018: Saavutettavuus ja esteettömyys taiteen perusopetuksen lähtökohtana
