Heippa kaikille!
Olen Emilia ja olen Vinhassa Varpun sijaisena kevätkauden 2021. Toimin apulaisrehtorina ja opetan alle kouluikäisten ryhmiä sekä TOP-jaksoista koreografiapajaa.
Tällä hetkellä puhuttaa edelleen korona. Nyt olemme olleet yhdeksän kuukautta tässä uudessa tilanteessa. Voisi ajatella, että yhdeksässä kuukaudessa olisi jo tottunut uuteen, mutta nyt ei ole kysymys uudesta kodista tai uudesta koulusta, vaan muutos on paljon laajempi. Siksi edelleen tulee tilanteita, joissa olemme uuden edessä – uusia ohjeita, uusia ohjelmia, uusia aikatauluja. Digitaalisuus laajenee osaksi jokapäiväistä elämää, niin työpaikoilla, harrastuksissa, kouluissa kuin päiväkodeissa.
Etäopetuksen myötä tanssi, liike ja kohtaamiset eivät lopu. Ne eivät myöskään menetä merkitystään, vaan päinvastoin niiden merkitys jopa kasvaa. Etätanssitunti on tärkeä osa lapsen, nuoren tai aikuisen elämää. Etätunnille halutaan osallistua, ja uudet ohjelmat asennuksineen ja asetuksineen aiheuttavat harmaita hiuksia kodeissa. Tekniikan haltuunotto vaatii kärsivällisyyttä ja myös lempeyttä itseään kohtaan – jos ohjelma on uusi, sen käyttö pitää opetella, ja opetteleminen ottaa oman aikansa. Sanon tämän seuraavan vinkiksi myös itselleni: Kun seuraavan kerran tuskailet tietokoneen, tabletin, videoyhteyden tai ääniasetusten kanssa, muista hengittää ja ottaa rauhallisesti. Sinä tulet oppimaan tämän. Lapset ja nuoret tosin ovat diginatiiveina hyvinkin näppäriä laitteiden kanssa, ja hämmästyttävät minua taidoillaan.
Tiedostan, että olen itse melko vanhanaikainen “kynä ja paperia” -tyyppi. Monenlaiset digipalvelut ja tietokoneet ovat kyllä vahvasti läsnä arjessani, mutta en todellakaan ole diginatiivi. Siksi olen yllättynyt, kun löydän itseni tekemässä opinnäytetyönä (Savonia-ammattikorkeakoulu, taidepedagogiikan tutkinto-ohjelma, YAMK) verkkopohjaista koreografian tekemisen työkalua. Suunnittelen ja toteutan verkkosivun, joka opastaa tanssinharrastajia koreografian tekoprosessissa. Verkkosivun toteuttaminen on ollut haastavaa, mutta todella mielenkiintoista ja hauskaa. On myös jännittävää saada työkalu testikierrokselle oppilaille koreografian TOP-jaksolla. Oppilaat pääsevät tekemään omia koreografioita ja minä saan arvokasta palautetta työkalun toimivuudesta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda koreografian tekemisen menetelmiä ja harjoituksia nuorille harrastajille saavutettavaan ja mielenkiintoiseen muotoon.
Olen pohtinut koreografiatyökalun saavutettavuutta myös laajemmin. Esimerkiksi liikuntarajoitteinen henkilö voi käyttää työkalua, koska liikemateriaali suunnitellaan itse, omista lähtökohdista. Täysin liikuntarajoitteinen henkilö voi myös tehdä työkalun avulla koreografian avustettuna – esimerkiksi niin, että hän kertoo, kuinka haluaa pyörätuolia liikuteltavan tai niin, että hän suunnittelee koreografian jollekin toiselle, joka toteuttaa hänen ideansa. Oletuksena kuitenkin on, että työkalua käyttävällä henkilöllä on älylaite tai tietokone käytettävissään, ja että hän voi lukea työkalun tekstejä suomeksi. Täysi saavutettavuus ei vielä tällä hetkellä siis toteudu, mutta työ jatkuu.
Tanssitunnilla pyrin aina huomioimaan jokaisen oppilaani ja tukemaan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Etätunti pätkivine videoyhteyksineen luo tähän haasteita. Miten huomioida jokainen oppilas ruudun välityksellä ja viestiä jokaiselle “sinä olet tärkeä”? Tähän tuskin oli kenelläkään valmiita vastauksia, mutta niitä on löydetty ja kehitetään edelleen – oppimisprosessi on jatkuvaa myös tanssinopettajalla.
Toivotan kaikille hyvää joulunaikaa ja nähdään tammikuussa! On hienoa tulla mukaan Vinhaan ja ihanaa päästä tanssimaan kanssanne – oli se sitten ruudun välityksellä tai paikan päällä tanssisalissa. Toivon kuitenkin, että tanssisalissa.
