Edellisenä viikonloppuna 23.11. saimme nauttia Tanssi kuvassa -näytöksistä Vihdin Campuksen liikuntahallissa. Viikonloppu oli täynnä tohinaa ja näytösten jälkeisenä viikkona olen ottanut tunneilla hieman rennommin ja varovasti joululomaa kohti lasketellen. Samaan aikaan tuntuu, että opettajan takki on aivan tyhjä, kun urakka on saatu vietyä hienosti läpi, mutta toisaalta olo on myös todella inspiroitunut upeista esityksistä sekä oppilaissa näkyvästä kehityksestä.
Eräänläinen vaihe syyskaudessa on siis nyt päättynyt, mutta samaa aikaa ajatukset kääntyvät toisaalta jo kevääseen. Melko nopeasti joululoman jälkeen on tulossa Omat tanssit -esitys. Tässä näytöksessä nähdään oppilaiden päättötöitä sekä muita itse valmisteltuja tansseja. Näin kahden esityksen välissä ajattelin avata lyhyesti, miten minä koen esityksen tekemisen.
 |
| Tanssi kuvassa! -esitys, kuva Sara Riihiaho |
Kuka tanssii, milloin, missä ja kenelle?
Nämä kysymykset määrittelevät jo hyvin paljon tulevaa esitystä. Tanssinko itse kylmässä kaivoksessa, tanssinko yhdessä tanssijakolleegan kanssa vanhainkodissa, torilla ja kirjastossa vai teenkö esitystä oppilaille näytökseen? Kylmässä kaivoksessa vaatetukseen kuuluu turvallisuussääntöjen mukaisesti kypärä, jota on pidettävä koko esityksen ajan päässä, niin yleisön kun esiintyjien. Sitä ei voi siis jättää huomioimatta esitystä valmisteltaessa. Jos taas tanssin yhdessä tanssijakolleegani kanssa vaihtelevissa ympäristöissä, esitykseen on hyvä jättää väljyyttä ja jouston varaa, että esitystä voidaan muokata ja improvisoinnin kautta viedä erilaisiin suuntiin esityspaikan mukaan.
Kun taas teen oppilaille esitystä, huomioin oppilaiden taitotason, käytössä olevan ajan. Sitä kautta voin hahmotella myös sen, mitä on mahdollista oppia ennen esitystä. Huomioin myös sen, millaisia muita erityksiä tiedän olevan tulossa tai millainen aihepiiri oppilaita ja minua voisi kiinnostaa ja inspiroida. Minun ei tarvitse miettiä esityspaikan lämpötilaa, alustaa tai turvallisuussäädöksiä tanssijoiden kannalta. En kuitenkaan sanoisi, että esitykseen vaikuttavia palikoita olisi vähempää, ne vaan ovat erilaisia. Turvallisuussäädösten takia esityksessä käytettävä kypärä voi aluksi tuntua rajoittavalta, mutta toisaalta se myös ohjaa esitystä heti jo tiettyyn suuntaan ja parhaassa tapauksessa inspiroi!
 |
| OH Onnen hetket, 2019, kuva Pekka Innanen |
Millainen aihe ja kappale?
Nämä kaksi asiaa voivat linkittyä vahvasti yhteen tai sitten ne voivat olla hyvinkin irralliset toisistaan. Esimerkiksi jos kappaleena käytetään popmusiikkia, laulun sanat ja tyyli ohjaavat usein katsojaa jo tiettyyn suuntaan hyvinkin vahvasti, jopa jo ensi nuoteista alkaen. Toisaalta kappale voi olla aiheeltaan hyvin avoin, ikäänkuin taustaa, jolloin koreografille jää suurempi taiteellinen vapaus ohjata esityksen teemaa haluamaansa suuntaan.
Kun valmistelen esitystä oppilailleni, taiteellinen vapaus on olemassa, mutta sitä ohjaa vahvasti myös Vinhan sekä taiteen perusopetukseen kuuluvat arvot esimerkiksi tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. En sanoisi, että lähtisin näitä arvoja rikkomaan muissa projekteissani, mutta opettajana ne on otettava eritavalla huomioon. Aihe ei voi olla ketään loukkaava, syrjivä tai asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Vinhan näytöksissä otetaan huomioon myös kappaleiden lyriikat, joka aiheuttaa urbanopettajalla välillä pään vaivaa, koska tietynlainen uho, rakenteita ja valtavirtaa vastaan taisteleminen, omaisuudella ja sosiaalisella piirillä pröystäily kuuluu lajiin. Vaikka asia välillä tuottaakin tuskaisia huokauksia, koen kuitenkin asian tärkeäksi toteuttaa työssäni.
Kappaleen valinnassa haluaisin tuoda vielä yhden vaihtoehdon, livemusiikin, esille. Kaivoksessa minulla oli mukana muusikko, joka teki kaikki äänet livenä. Tiedän, että myös Vinhassa on ollut tilaisuuksia, joissa on käytetty livemusiikkia tai -laulua. Livemuusikko mahdollistaa asioita, kuten esimerkiksi sen, että musiikin rytmi seuraakin tanssijaa, eikä tanssija levyltä tulevaa musiikkia. Se tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja vapautta, mutta toisaalta on prosessissa yksi liikkuva elementti lisää, mikä kannattaa ottaa huomioon muun muassa käytettävissä olevan ajan suhteen.
 |
| Kuva teoksesta Maasta sinä olet tullut, 2018, Kuva Samuel Tuovila |
Visuaalinen ilme
Visuaaliseen ilmeeseen vaikuttavat vaatteiden lisäksi muun muassa maskeeraus, hiukset, valot sekä rekvisiitta. Kuten edellä totesinkin kaivosteoksessa visuaaliseen ilmeeseen vaikuttivat myös esityspaikan lämpötila ja turvallisuussäännöt. Eri elementeillä voi olla joko todella merkittävä rooli, jolloin esityksen koko liikemateriaali voi lähteä rakentumaan tietyn elementin ympärille. Itse olen esimerkiksi tanssinut dueton kottikärryjen kanssa. Vaikka olin lavalla ainoa tanssija, kottikärryt olivat niin vahvasti mukana liikekielen rakentumisessa sekä tietenkin esityksen harjoittelussa, että kuvailisin esitystä enemmän duetoksi, kuin sooloksi.
Elementit voivat olla myös olemassa vain ikään kuin tukien kokonaisuutta ja tulla mukaan vasta aivan loppuvaiheessa, kuten yleensä ainakin tähän astisissa tekemissäni oppilasesityksissä esiinttymisvaatteet ovat olleet. Ehkä joskus tulen tekemään poikkeuksen tässä kaavassani. Mitä ratkaisevammassa osassa teosta elementti on, sitä enemmän esitys vaatii myös harjoittelua sen tai niiden kanssa, oli kyseessä millainen visuaalinen elementti tahansa.
Liikemateriaali
Esityksen liikemateriaali on tietenkin olennaisessa osassa tanssiesitystä. Liikemateriaalin kanssa mahdollisuuksia on hyvin, hyvin paljon ja sen takia liikkeelle lähteminen voi tuntua hyvinkin vaikealta. Liikemateriaalin tekeminen on kuitenkin yksinkertaisuudessaan vain peräkkäisten päätösten tekemistä.
– Olenko lavalla valmiiksi? – Tulenko lavalla jotenkin?
→ Missä kohtaa lavaa? → Mistä tulen?
→ Missä asennossa? → Miten liikun?
Näin ensimmäiset päätöksen ovat jo tehty ja koreografia lähtenyt liikkeelle.
Opettajan roolissa liikemateriaaliin vaikuttaa aiemmin käytyjen asioiden lisäksi muun muassa opetettava tanssilaji sekä oppilaiden määrä muodostelmia ja tilassa liikkumista ajatellen. Liikemateriaali voi olla muun muassa ennalta määrättyä, jolloin jokaiselle liikkeelle on omat laskut ja iskut tai improvisoitua, joka syntyy siinä hetkessä. Improvisoinnin vastakohta ei ole harjoiteltu liike, koska myös improvisaatiota tulee harjoitella. Liikemateriaali voi olla myös kuvaavaa, kertovaa tai abstraktia liikettä. Erilaisia vaihtoehtoja ja yhdistelmiä on rajattomasti ja jotkin päätökset syntyvät kuin itsestään ja johdattavat eteenpäin automaattisesti. Joskus taas tuntuu, ettei mikään saa itseä liikkeelle tai johda mihinkään järkevään. Usein molemmat vaiheet kuuluvat prosessiin ja etenkin jälkimmäisessä tilanteessa minua auttaa yleensä aika tai yksinkertaisesti tanssiminen.
Tanssi kuvassa! -esitys, kuva Sara Riihiaho
Lopuksi
Esitystä valmistasteltaessa on rajattomasti erilaisia lähestymistapoja, mahdollisuuksia ja valittavana olevia reittejä. Toisaalta voi ajatella, että koreografian valmistaminen on vain peräkkäisiä päätöksiä, ei sen kummempaa. Nyt oppilailla on mahdollisuus tehdä omat koreografiset päätöksensä ja tehdä tanssiesitys Omat tanssit -esitykseen, joka järjestetään Karkkilasalissa 18.1.2020. Jotkut päätökset syntyvät helposti ja jotkut antavat odottaa itseään, mutta sitä ei prosessin aikana kannata pelästyä. Joku toinen opettaja ja koreografi olisi varmasti jo alunperin nostanut tähän blogitekstiinkin eri asiat tärkeiksi, koska lähestyy koreografian tekemistä aivan erilaisesta kulmasta. Erilaiset reitit eivät ole sen enempää oikeita tai vääriä, vaan vain erilaisia.
