Inspiraation tähän blogitekstiin sain luettuani joululoman aikana erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin upouuden kirjan Oikeilla Nimillä – Seksuaalikasvatusopas aikuisille (Kosmos, 2020), joka päivittää tiedon ja puheen seksuaalikasvatuksesta tähän päivään. Kirja on suunnattu aikuisille; mm. vanhemmille, isovanhemmille, opettajille, lastentarhanohjaajille, nuorisotyöntekijöille, terveydenhoitajille jne. Näin ollen myös taidekasvattajille ja tanssinopettajille. Jokaisella aikuisella on vastuu seksuaalikasvatuksesta – halusi tai ei.
Puhumme siis seksuaalikasvatuksesta, mutta ensiksi täytyy tehdä muutama asia selväksi. Ei, tanssinopettajan tehtävä ei ole jatkossa sisällyttää seksiä tai seksuaalisuutta osaksi tanssitunnin sisältöjä. Ei, kyse ei ole siitä, että tanssitunnilla alettaisiin puhumaan seksistä. Seksuaalikasvatukseen liittyy edelleen paljon harhaluuloja, väärää tietoa ja tuomitsevia asenteita. Tärkeä rajanveto on termien seksi ja seksuaalisuus välillä: seksi on sitä mitä me teemme ja seksuaalisuus sitä mitä olemme. Seksuaalikasvatuksessa ei ole kyse seksin opettamisesta tai ainoastaan seksuaaliterveydestä. Seksuaalikasvatuksessa on kyse kaiken ikäisille jokaisessa elämänvaiheessa tärkeistä ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja tunnetaidoista. Sen tarkoitus on suojella lasta ja nuorta. Se auttaa kunnioittamaan ja arvostamaan itseään ja kohtelemaan muita tasa-arvoisesti. Seksuaalikasvatuksessa on kyse ihmisoikeuksista ja moninaisuuden kunnioittamisesta.
Tanssitunti on monella tapaa ihanteellinen paikka ottaa luontevasti esiin seksuaalikasvatukseen liittyviä teemoja. Monet tällaiset asiat ovat jo perusoletuksena mukana omassa opetuksessani; jokainen keho on erilainen – jokainen keho on arvokas, sukupuolia on enemmän kuin kaksi, oikeus olla esillä ja arvostettuna juuri sellaisena kuin on, minkäänlaiselle syrjinnälle ei ole oikeutusta, näin muutamia mainitakseni. Kyse on turvallisen oppimisympäristön luomisesta. Kaikki me, henkilökunta, oppilaat ja oppilaiden vanhemmat, olemme Vinhassa toimiessamme sitoutuneita turvallisemman tilan periaatteisiin, joita käsittelin viimeksi kirjoittamassa blogi-tekstissäni. Lisäksi Vinhan toimintaa sitoo lukuvuosittain päivitettävä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma.
Ei ole olemassa sopivaa ikää, kun seksuaalikasvatus tulisi aloittaa. Kaikilla lapsilla ja nuorilla sekä myös aikuisilla tulee olla oikeus oikeaan tietoon ikätason mukaisella tavalla. Myös tanssitunneilla, taaperoista ikääntyneisiin, aihe on läsnä. Kehonosien nimeäminen oikeilla nimillään. Oman kehon rajojen tunnistaminen. Toisten rajojen tunnistaminen ja kunnioitus. Mahdollisuus saada kokemuksia oman kehon pystyvyydestä, kauneudesta ja voimasta. Oikeus nauttia omasta kehostaan ja liikkeestään. Oikeus koskettaa omaa kehoaan. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus. Kaikki nämä ovat keskeisiä asioita tanssikasvatuksessa, mutta myös seksuaalikasvatuksessa. Opettajan täytyy varmistaa niiden toteutuminen jokaisen oppilaan kohdalla.
Koskettaminen on myös useissa tanssilajeissa keskeinen osa lajia. Siksi tanssitunti on oiva paikka opetella kysymään lupaa toisen koskettamiseen sekä antaa lupa tai kieltäytyä siitä. Erityisen tärkeää on kunnioittaa toisen kieltäytymistä. Kukaan, ei edes opettaja, saa koskea ilman lupaa toisen kehoa. On äärimmäisen tärkeä osa turvataitoja opettaa lapselle, että hänen ei tarkoittaa ei ja sitä kunnioitetaan välittömästi ja kyseenalaistamatta. Samat koskettamiseen liittyvät säännöt tulisi päteä sekä tanssitunnilla että muussa elämässä.
Tanssitunti on myös mahtava paikka turvallisessa ympäristössä kokeilla erilaisia rooleja. Tanssioppilas saa kannustusta moninaisiin rooleihin ja hahmoihin; miltä tuntuu olla pelottava lohikäärme, kevyt keijukainen tai ystävällinen leijona. Tärkeää on antaa oppilaan itse valita mitä hän haluaa olla ja tukea sitä. Tunnetaidot ovat myös keskeinen osa seksuaalikasvatusta; millaisia tunteita on, miltä ne tuntuvat kehossa, mitä nimiä tunteista käytetään, millaisia tunteita eri tilanteet aiheuttavat. Tunteiden ilmaisu ja reflektointi kuuluvat vahvasti osaksi taidekasvatusta. Esimerkiksi minun 6-vuotiaiden tunnilla teimme harjoitusta, jossa puolet ryhmästä sai tanssia eri tunnetiloissa ja toiset ryhmästä saivat salin reunalta katsoa miltä eri tunteet näyttivät kehossa ja liikkeessä. Nimesimme tunteita ja oppilaat saivat kokemuksen nähdyksi tulemisesta, toisen katsomisesta sekä tunteen kehollistamisesta. Samalla tuli harjoiteltua myös erilaisia liikkumistapoja ja liikkeen laatuja!
Kihlströmin kirjaa lukiessani sain jatkuvasti oivalluksia siitä, miten vahvasti seksuaalikasvatus on sidoksissa tanssikasvatukseen. Välillä kirjan lukeminen kävikin hyvin hitaaksi, kun olin jatkuvasti tekemässä itselleni muistiinpanoja ja huomioita ylös. Tässä blogikirjoituksessa nostin näistä asioista joitakin esiin. Voinkin lämpimästi suositella Kihlströmin kirjaa ihan kaikille vähintäänkin tarkistuksena omiin arvoihin, asenteisiin, tietoihin ja taitoihin nykyaikaisen seksuaalikasvatuksen osalta!
